13.2.2022
Teksti: Tia Teckenberg & Minna-Rosa Kanniainen

Mitä tarkoittaa pelillisyys kouluttamisessa tai ohjauksessa? Yksinkertaisimmillaan se voi tarkoittaa koulutukseen sisältyvää harjoitusta, jossa osallistujille annetaan tehtävä sekä rajattu aika, säännöt ja välineet sen ratkaisemiseksi. Sen sijaan, että annetaan tehtäväksi keskustella omista vahvuuksista, voidaan luoda “peli”, jossa osallistujien tehtävänä on yhdessä luoda ratkaisu annettuun ongelmaan hyödyntäen jokaisen vahvuuksia: perustakaa firma, valmistakaa “ihmekone” tai suunnitelkaa unelmien hoitola!

Jo pieni leikillinen tai pelillinen elementti voi tuoda uuden näkökulman – etäännytyksen, joka helpottaa tai muuten edistää aiheen käsittelyä: asiaa katsotaan vähän ulkopuolelta, uudella tavalla, ehkä hetken kevyemmin. Peli ja siihen sisältyvä leikki antaa luvan kokeilla, ylittää tavanomaisuuden rajoja, käyttää luovuutta, tunteita ja elämyksellisyyttä tiedollisen ajattelun rinnalla. Leikki on leikkiä – ei tehdä oikeasti, joten ei tarvitse puristaa ja suorittaa. Leikki voi tuottaa oivalluksia, joita ei olisi muuten olisi irronnut; se voi kiinnittää huomion pinnan alla vaikuttaviin asioihin, joita ei muuten olisi huomattu, kuten merkityksiin, tunteisiin, arvoihin ja normeihin.

Liimaa ja luovaa ajattelua
Monet työyhteisöt ovat tilanteessa, jossa pyörät pyörivät ja kiire on jatkuvaa. Suorittamisen rinnalla tarve on kuitenkin myös ihmisten aitoon kohtaamiseen ja keskusteluun. Pelillisyys tai leikillisyys voi olla merkittävä yhteisön rakentamisen kannalta. Leikkiin liittyy parhaimmillaan kirjo yhdessä koettuja tunteita tai häivähdyksiä niistä: jännitystä, hankaluutta, helpotusta, hauskuutta ja yhteistä naurua. Kun yhdessä koetaan ja tehdään jotain, jolle voi nauraa yhteistä naurua, syntyy ”liimaa”, joka liittää ihmiset yhteen. Tästä on lyhyt matka motivaatioon ja haluun toimia. Yksinkertaisesti: On kivaa tehdä, kun on kivaa.

Tutkimustiedon perusteella tiedämme, että myönteiset tunteet laajentavat ajattelukykyämme, auttavat oppimaan nopeammin, ratkaisemaan haastavia tilanteita, ajattelemaan luovemmin ja palautumaan stressistä nopeammin. Mitä hauskempaa meillä on töissä, sitä vahvemmin sitoudumme työyhteisöömme. Myönteiset tunteet auttavat meitä näkemään mahdollisuuksia uhkien sijaan, ja työn ilo vahvistaa motivaatiotamme. Väsyneestä perjantai-iltapäivän suunnittelupalaverista voi joskus huumorin kautta kehkeytyä hysteerisen hauska ryhmätilanne, jossa viriää täysin villejä ideoita.

Mutta ei huvin vuoksi!
Varmasti jokainen meistä on joskus kokenut vähintään epämukavuutta, myötähäpeää tai jopa häpeää jossakin tilaisuudessa, kun vetäjä on ottanut käyttöön toiminnallisen menetelmän tai leikin. Jotain ei ole loksahtanut kohdilleen ja syitä voi olla monia: huono päivä itsellä, aihe tai tilaisuus, joka ei kiinnosta muutenkaan tai sitten harjoitus, joka ei tunnu sopivan tilanteeseen tai on ohjeistettu epämääräisesti. Aikuisten maailmassa, työelämän kontekstissa, pelit ja leikit eivät toimi huvin vuoksi tai irrallisina vaan ainoastaan ”juoneen” upotettuina, hyvin selkeästi perusteltuina. Ne pitää ohjeistaa mahdollisuuksina, joissa osallistuja voi itse valita, kuinka paljon heittäytyy.

Mitä enemmän harjoituksissa on toiminnallisuutta ja leikillisyyttä, sitä enemmän se edellyttää osallistujilta heittäytymistä ja sitä enemmän se vaatii psykologista turvallisuutta ryhmässä. Suurin osa meistä ei missään nimessä halua työelämässä (ehkä muutenkaan) käyttää aikaa, saati maksaa siitä, että leikitään. Eikä kukaan halua nolata itseään. On aina riski heittäytyä ja antaa itsestään jotain, mihin ei ole valmistautunut ja mikä on oman ammatillisen roolin ulkopuolella. Tätä tulee kunnioittaa. Ja tässä olemme hyvin erilaisia. Yksi hihkaisee ilosta kuullessaan hauskasta harjoituksesta ja on valmis hyppäämään kaikkeen, toinen ahdistuu välittömästi ja ilmoittaa ettei osallistu, ja suurin osa jotain siltä väliltä. Turvalliselle heittäytymiselle voi kuitenkin luoda mahdollisuuksia.

Psykologista turvallisuutta ja luottamusta voit edistää esimerkiksi näin:

• Sanoita tilaisuuden ja ryhmän pelisäännöt: ns. turvallisen tilan periaatteet.
• Luo mahdollisuus välittömään vuorovaikutukseen ja tutustumiseen ryhmäläisten kesken, etätilaisuudessa kamerat päälle.
• Perustele harjoitukset ja tehtävät selkeästi: miksi tämä tehdään ja mitä se palvelee?
• Aloita pienestä: Kuvakortit, janat, symbolit, kertomukset, kirjoittaminen ovat usein helpommin lähestyttäviä. Liike, roolit ja eläytyminen ovat jo vaativampia.
• Pura harjoituksiin liittyvät tunnelmat ja kokemukset: anna osallistujille mahdollisuus kertoa ja antaa palautetta, miltä harjoituksen tekeminen tuntui ja toimiko se tavoitteeseen nähden.
• Jätä osallistujille mahdollisuus valita: esim. voit istua tai nousta seisomaan, voit osallistua sen mukaan, mikä tuntuu itselle sopivalta.

Ideaalitilanteessa kouluttajalla on olla itsellään rento ja luottavainen olo, kun hän ottaa käyttöön pelillisiä tai leikillisiä elementtejä omissa koulutuksissaan. Toisaalta voimme myös itse kokeilla – ja pyytää osallistujat mukaan kokeilemaan. Olennaista on luvan kysyminen, perusteleminen ja tilaisuus harjoitteiden purkuun yhdessä osallistujien kanssa.

Mitä sinä haluaisit kokeilla? Katso täältä ideoita ja kehitä oma versiosi!