”Kun puhumme onnellisuudesta, meidän on puhuttava vaikeuksista.” Näin alkaa Krisse Lipposen kirja Resilienssi arjessa. Siinä käsitellään laajasti selviämiskykyä koettelevia asioita, oli sitten kyseessä henkilökohtainen, perheen tai työyhteisön arki.

Kirjassa resilienssiä tarkastellaan positiivisen psykologian tutkimustiedon avulla. Lipposen asiakastyöstä ammennetut esimerkit rikastavat kirjan antia. Erityisen koskettava on kirjan lopussa oleva Jarmo Tirin tarina.

Google tuottaa haulla resilienssi yli 90 000 osumaa. Käsite ja sen sisältö on kiinnostava ja työelämän turbulenssissa jatkuvasti ajankohtainen. Työyhteisöihin mahtuisi vielä enemmän yhteistä pohdintaa työn vaatimuksista ja siihen tarvittavista voimavaroista. Olennaista olisi vahvistaa resilienssiä jatkuvasti. Kyse on siitä, miten puhumme toisillemme ja millaisilla teoilla ja tarinoilla rakennamme yhteispeliä ja uskoa tulevaisuuteen.

Kirjassa korostetaan sitä, miten resilienssi perustuu yksilön tai ryhmän omiin kykyihin. Miten tunnistan omia voimavarojani ja vahvuuksiani, onko minulle kertynyt kokemuksia vaikeista tilanteista ja niistä selviämisestä? Tämä on tärkeä perusta, mutta kirjoittaja korostaa, että resilienssi tulee todeksi ympäristön tarjoamien mahdollisuuksien ja voimavarojen avulla. Työpaikan kulttuuri voi olla turvallisuutta luova ja myötätuntoinen. Toisaalta jos vaikeuksia ei osata käsitellä yhdessä, kukin työntekijä jää selviämään yksin. Ryhmän toimijuus ja pystyvyysusko ei kehity.

Positiivisen psykologian emootiotutkijat sanovat: mitä rankempi paikka, sitä enemmän tarvitaan myönteisiä tunteita. Tämä ei tarkoita ärsytysten, huolten tai harmien lakaisemista maton alle. Kuten kehon rauhoittelussa, pakonomainen ja suorituskeskeinen tavoittelu ei toimi. Huomio on kiinnitettävä siihen, miten rauhattomassa tai huolia täynnä olevassa tilanteessa voi mahdollistaa myönteisten tunteiden puskuroivan vaikutuksen. Johdon ja organisaation tehtävänä on luoda ympäristö, jossa vaikeudet otetaan tosissaan ja samalla rakennetaan yhdessä muutosjoustavuutta ja selviämiskykyä.

Tämä kirja sain minut jälleen miettimään erilaisia tilanteita, joissa selviämiskykyni tai kohtaamani työyhteisön selviämiskyky on ollut koetuksella. Kärsimys on todellista ja välttämätön osa hyvää elämää. Miten tärkeää onkaan ollut löytää yksin tai yhdessä niitä rakennuspuita, joilla luottamusta siihen, että tästäkin selvitään, on vahvistettu. Jokainen tilanne on ainutlaatuinen ja herkkää tasapainottelua sen suhteen, milloin on oikea aika siirtyä mahdollistamaan myönteisiä tunteita ja etsimään ratkaisuja.

Kirjaa voi lämpimästi suositella niin resilienssistä kuin positiivisesta psykologiasta kiinnostuneille, oikeastaan kaikille tavallista arkea eläville.

Raija Peltola, työnohjaaja, coach (PCC), tietokirjailija, partner, Tevere Oy