14.09.2011
Teksti: Päivi Kupias

Luova yhteistyö ja vuorovaikutus on tehokkainta silloin, kun siihen osallistuvat ovat valmiita jakamaan osaamistaan ja kuuntelemaan toinen toisiaan. Tällöin voidaan puhua aidosta vuorovaikutuksesta ja dialogisuudesta. Dialogisuus on vuorovaikutusta, jossa siihen osallistuvat ajattelevat yhdessä. Se eroaa tavanomaisesta keskustelusta siten, että dialogin osapuolet yrittävät aidosti ymmärtää toinen toistensa näkemyksiä ja kehittävät tarvittaessa yhdessä uutta näkemystä. Uusi näkemys on yhteinen tuotos, joka ei ole kummankaan tai kenenkään dialogiin osallistuvan omaa.

Aito dialogi vaatii osallistujiltaan paljon. Tasavertainen osallistuminen edellyttää osapuolten keskinäistä kunnioittamista. Osallistujien on oivallettava ja hyväksyttävä se, että maailma näyttää toisen kokemana erilaiselta kuin oma maailma, ja juuri tähän kokemusten erilaisuuteen sisältyy huikeat mahdollisuudet oppia ja kehittyä yhdessä.

Dialogisuus on taito, jota voi oppia. Kuuntelu näyttää olevan dialogin lähtökohta ja kiistatta tärkein asia dialogiin harjaantumisessa. Lähes yhtä tärkeä asia on itsensä ja ajatustensa ilmaiseminen suoraan ja avoimesti. Kolmas keskeinen osaaminen liittyy pysähtymiseen, oman ajattelun arviointiin, oman varmuuden kyseenalaistamiseen ja odotukseen. Näiden lisäksi neljäs keskeinen dialogitaito on kunnioitus ja arvostus – sekä itsensä että toisen.

Kuuntelu

Aidosti kuunteleva henkilö on läsnä ja keskittyy kuuntelemaan mitä toinen sanoo. Omaa mielipidettä, näkökulmaa tai sanottavaa siirretään hieman kauemmaksi ja keskitytään puhujan sanottavaan. Samalla myös tarkkaillaan, millaisia reaktioita toisen sanoma aiheuttaa itsessä. Aidossa kuuntelussa yritetään ymmärtää puhujan näkökulmaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että näkökulma pitäisi sellaisenaan hyväksyä.

Itsensä suoraan ilmaiseminen

Suora puhe on aidon dialogin haasteellisin tehtävä. Se tarkoittaa oman aidon itsensä ilmaisemista riippumatta, mitä muita vaikuttavia tekijöitä tilanteessa on. Voidakseen puhua suoraan dialogiin osallistuvan pitää uskoa itseensä ja siihen, että hänen ajatuksillaan on arvoa. (Isaacs, 2001.) Itsensä suoraan ilmaiseminen poikkeaa perinteisestä ilmaisusta siten, että puhujalla ei ensisijassa ole tarve olla vakuuttava. Epävarmuuden näyttäminen vaatii monesti huomattavasti enemmän rohkeutta kuin varmasti ja vakuuttavasti esiintyminen. Keskusteluilmapiiristä tulee välittyä, että molempien mielipiteet ja ajatukset ovat arvokkaita ja kummankin persoonallista näkökulmaa tarvitaan yhteisen ymmärryksen synnyttämiseen.

Taito odottaa

Dialogissa maltti on valttia. Asioiden ja ajatusten eteen pitää pysähtyä ja purkaa itsestäänselvyyksiä. Omien ja toisen ajatusten reflektointi ja pohdiskelu on avain uudenlaisten näkökulmien syntymiseen ja luutuneiden käsitysten purkamiseen.

Kunnioitus

Toisen ihmisen kunnioittamisen lähtökohtana voidaan pitää oivallusta siitä, että oma näkökulmamme on rajallinen, ja muilta ihmisiltä voi oppia itselle uutta, jos vain malttaa kuunnella. Myös omat mielipiteet ja näkökulma ovat ainutlaatuisia. Ne ovat niin arvokkaita, että ne pitää saada ja uskaltaa tuoda esiin.

Lähde: Kupias, P. 2007