Onko meillä enää aavistustakaan, mikä on tarpeeksi?

28.6.2018

Teksti: Marjatta Ikonen

Suomen kesä on yllätyksellinen: välillä se on muutama päivä toukokuussa, kuten tänä vuonna;
joskus taas parhaat ilmat osuvat elokuuhun.
Juhannus on kuitenkin se hetki, jolloin loma alkaa ja on virallisesti lupa olla rehkimättä, ilmasta riippumatta.
Miksi loma ja palautuminen ovat meille niin kovin tärkeitä? Ja mistä meidän oikein pitää palautua?

TEVEREN Raija, Päivi ja Sara palasivat juhannuksen jälkeen vielä töihin. Loma on onneksi ihan kulman takana – paitsi Saralla, joka opiskelee ja jonka vuosikello koostuu osittain toisenlaisista aineksista kuin työntekijöillä. Näin on ainakin vielä, vuonna 2018. Tulevaisuuden töistähän meistä kukaan ei tiedä.
Kaikki kolme ovat samaa mieltä siitä, että suomalainen tapa antaa kaikkensa 11 kuukautta ja sitten suorittaa loma kaikkine vivahteineen neljässä viikossa, on vähintään arveluttava. Palautumisen kannalta olisi nimittäin paljon parempi, jos pysähtymisiä ja irtiottoja töistä olisi useammin.

– Se voi tarkoittaa minitaukoja, yhtä iltaa viikossa omille tekemisille tai pidennettyjä viikonloppuja, jolloin voi vaikka tehdä pienen reissun, selittää Raija.
Raija elää kuten julistaa ja koettaa järjestää työt niin, että huilaamiselle jäisi välillä aikaa normaalia viikonloppua enemmän.
– Pelkkä vapaa-aika yksin ei ole autuaaksi tekevä juttu, sanoo puolestaan Päivi.
– Työssämme huomaamme, että työn määrän lisäksi meitä rasittaa kovasti esimerkiksi riittämättömyyden tunne. Siihen pitäisi päästä vaikuttamaan.
Kun kaikki muuttuu, vanhat lait eivät enää päde. Ihminen ei voi enää käyttää aiempia rajoja, jotka 24/7 pyörivä yhteiskunta on kaatanut entistä sekavampien työnkuvien ja – vaatimusten vankalla tuella.
– Rajat pitää luoda uudestaan, sanoo Raija.
– Ja johtajien tärkeä tehtävä on auttaa niiden laittamisessa.
Ammattilaisten mielestä suurin johtamishaaste nykyään on tasapainottelu itseohjautuvuuden kehittämisen ja perinteisen valvonnan välillä, siinä menee usein myös sukupolviraja.

JOHTAMINEN on osaamislaji itsessään ja sitä pitää kehittää ja päivittää kuten vaikkapa IT-osaamista.
– Se, mikä toimi vielä viisi vuotta sitten, ei auta enää tänään, tiivistää Päivi.
– Asiantuntijaorganisaatiossa johdettava saattaa tietää asiasisällöstä enemmän kuin pomonsa, mutta esimiehen tehtävä on huolehtia, että työn tekemiseen on riittävät resurssit – myös henkiset.
Tässä vanhat konstit toimivat yhtä hyvin kuin ne uudemmatkin: ajoittain on hyvä selkeyttää tilanne ja perustehtävä. Jokaisen pitää tietää, mitä häneltä odotetaan ja mikä riittää.
– Tärkeää on myös positiivisen palautteen antaminen. Se ei ole vaikeaa, sillä aihetta on paljon, nauraa Päivi.
– Meiltä suomalaisilta se kehu vaan usein jää aivojen ja suun välimaastoon.
– Moni hyvinvointihaaste paranisi myös sillä, että kohdattaisiin useammin kunnolla ja puhuttaisiin asioita auki, sanoo Raija.

Silloin kun vanhoilla opeilla ei pärjää tämän päivän ja tulevaisuuden työssä, myös mentoreille, perehdyttäjille ja muille osaamisen kehittäjille tulee uudenlaisia vaatimuksia . Päivi ja Raija tähdentävätkin, että kehittäjän tärkein tehtävä onkin yhä useammin ohjata, antaa aikaa ja kysyä oikeita kysymyksiä.
– Yhteinen keskustelu edellyttää toisaalta taitoa kuunnella ja toisaalta kertoa omia ajatuksiaan ja näkemyksiään. Näitä taitoja voi opetella kuten myös palautteen antamista ja vastaanottamista, Päivi jatkaa.

SARA huomauttaa, että nykyisin rekrytoitavilta etsitään usein ennen kaikkea oikeaa asennetta. Sitten – parhaassa tapauksessa  – pyritään luomaan heille sopiva työnkuva.
– Sehän ei tietenkään aina onnistu, kun aina ei voi vaan tehdä kivoja töitä, Sara tietää.
Ihmiset osaavat paljon ja siten heiltä voi myös vaatia paljon. Asiantuntijakolmikko on huomannut, että usein uuvuttavimpia ovat työntekijän omat vaatimukset, joita hän asettaa itselleen.
– Meidän pitäisi osata tehdä tarpeeksi hyvin ja tarpeeksi vähän, eikä vaatia mahdottomia. Tarpeeksi hyvä on tarpeeksi hyvä, Sara pohtii.
Sara allekirjoittaa täysin sen, että työelämässä tarvitaan taitavia ohjaajia ja esimiehiä. Niille, jotka eivät ole suoraan kenenkään esimiehen valvovan silmän alla, olisi erityisen tärkeää itse pyrkiä opettelemaan oman työ hallintaa.
– Oman työn johtaminen on ehkä nykyajan tärkein taito, kolmikko tuumaa.
– Sen kun saa kuntoon, on palautuminen helpompaa, eikä järeitä hermolomaviikkoja tarvita.

PALAUTUMISEEN ei tarvita kummoisia työkaluja. Luonto, liikkuminen, lukeminen tai joskus vaikka vaan pysähtyminen ja kaukaisuuteen katsominen, siinäpä ne. Sekä Raija että Päivi luottavat vanhoihin konsteihin.
Saran mielestä ihmisen pitää nukkua tarpeeksi. Hän peukuttaa myös luonnolle ja liikunnalle.
– Lisäksi voimaa saa kavereista, Sara tuumaa.
– Yhdessäolo on toisinaan fyysistä porukalla tekemistä, mutta usein yhteenkuuluvuutta voi luoda myös sosiaalisen median avulla, hän jatkaa.
– Se ei ihan aina ole huono juttu, kun istutaan kännykkä kädessä!

 

Teveren väki toivottaa kaikille hyvää kesää ja suosittelee ottamaan rennosti!

 

KIRJOITA HAKUSANA TÄHÄN JA PAINA ENTERIÄ