25.1.2019
Teksti: Raija ja Päivi
Pian eli 29.1.2019 vietetään ensimmäistä Työnohjauksen päivää. Onkin aika, että tämä mainio ohjausmuoto nostetaan ansaitsemaansa valoon.
Olemme olleet työnohjaajia yhteensä yli 20 vuotta. Tämän työn yhteydessä olemme tavanneet sekä yksittäisiä työntekijöitä että ryhmiä ja työyhteisöjä. Oman työn tutkiminen, joka työnohjauksessa on keskeistä, on loppumaton aarrearkku. Pelkästään ympäröivä muutos tuo siihen omia vaateitaan.
Kiihkeässä työn arjessa on nykyään yhä harvemmin aikaa pohtia omaa työtä ja työssä toimimista. Työnohjaus on paikka pysähtyä. Paradoksaalisesti kyllä, pysähtyminen ja hidastaminen generoi aikaa. Pysähtymällä on mahdollista yksilötyönohjauksessa arvioida, mikä on perustehtäväni; Miten sijoitun suhteessa lähimpiin yhteistyökumppaneihini; Miten he vaikuttavat minuun ja minä heihin. Teenkö niitä töitä, joita minun pitääkin tehdä? Onko valitsemani suunta oikea? Mikä on tarkoituksenmukaista priorisointia? Miten rajaan työtäni? Miten konkreettisesti huolehdin työhyvinvoinnistani? Mitä minun pitäisi toimia, jotta edistän töiden sujuvuutta ja vahvistan sekä omaa että muiden työhyvinvointia?
Työyhteisön työnohjauksessa voidaan pysähtyä pohtimaan yhdessä, miten meillä menee. Mikä on yhteinen tavoitteemme ja millaisin ponnistuksin sinne pääsemme? Miten kohtelemme toisiamme, jotta työt sujuvat ja niitä on hyvä tehdä yhdessä? Työyhteisötyönohjauksissa treenataan samalla hyvää vuorovaikutusta ja dialogia. Parhaimmillaan työyhteisötyönohjaus valmentaa yhteisöä parempaan vuorovaikutukseen.
Työtämme ja ohjaustamme sävyttää ratkaisusuuntautuneisuus. Työnohjaus on meille tutkimisen lisäksi myös keino tukea ratkaisujen ja ideoiden löytämistä – oli tilanne miten kiperä tahansa. Joskus mietitään, millä konstilla kyseisestä tilanteesta edes selvitään. Näihin tilanteisiin ei ole olemassa ratkaisua, vaan niiden kanssa on vain elettävä. Usein työnohjauksessa pohditaankin, miten jatketaan ratkaisemattomien ongelmien kanssa.
Miten ikinä työtä mietitäänkin, olennaista on tehdä se niin itseä kuin toisia arvostaen. Työnantaja osoittaa arvostusta tarjoamalla työnohjausta ja jokainen meistä arvostaa itseään pohtimalla omia vaikuttimiaan ja suhtautumistaan työhön. Työnohjaukseen voi tulla sellaisena kuin on: välillä tavoitteellisesti itseään kehittäen, toisinaan taas henkistä työkuormaa purkaen. Työnohjaus voi olla henkinen treenisali tai keidas arjessa. Usein se on näitä molempia.
Päivi ja Raija
