Aktivoivien kysymysten käyttö

Perusidea

Kouluttaja esittää kysymyksiä, joiden tarkoitus on aktivoida osallistujien ajattelua. Myös osallistujat voivat toimia kysymysten esittäjinä.

Tavoite

Kysymysten avulla osallistujia voidaan virittää ja aktivoida koulutuksen teemoihin. Kysymyksiä käyttämällä kouluttaja voi myös saada tietoa osallistujien tietotasosta. Lisäksi aktivoivia kysymyksiä käyttämällä voidaan laajentaa osallistujien tietopohjaa.

Eteneminen

Kun osallistujia halutaan virittää aiheeseen ja tulevaan koulutukseen, esitetään heti alkuun jokin kysymys, joka aktivoi heidän ajatteluaan. Monissa esittäytymismenetelmissä yhdistyvät sekä aktivoivan kyselyn että esittäytymisen tavoitteet (ks. erilaisia esittäytymisiä).

Kysymyksiä on hyvä pohtia ja laatia jo suunnitellessa koulutuksen sisältöä ja etenemistä. Missä vaiheissa voit aktivoida osallistujia? Millaisia kysymyksiä voit esittää? Kokenut kouluttaja, joka pyrkii tietoisesti tai alitajuisesti aktivoimaan osallistujia, on usein jo niin harjaantunut kysymysten esittäjä, että kysymykset syntyvät spontaanisti koulutuksen aikana.

Osallistujien ajatusten virittämiseksi kysymyksiin ei aina tarvitse saada vastausta. Kysymys itsessään käynnistää osallistujien mielessä erilaisia ajatuksia. Se, ettei vastauksia tule, ei siten tarkoita, etteikö kysymyksiä kannattaisi esittää. Kun kouluttaja haluaa saada aikaiseksi keskustelua, on kuitenkin hyvä kiinnittää huomiota siihen, miten asioita kysyy ja miten annettuja vastauksia käsittelee. Sen sijaan, että kysyisi ”Onko jollain jotain kysyttävää?”, kannattaa kysyä esimerkiksi, ”Minkälaisia ajatuksia teille syntyi tästä?” tai ”Miten te toimisitte?” jne. Ensimmäinen kysymys on ns. suljettu kysymys, johon voi vastata kyllä tai ei. Tällöin kouluttaja pikemminkin testaa omia ajatuksiaan kuin on kiinnostunut osallistujien ajattelusta. Muut kysymykset ovat ns. avoimia kysymyksiä, jotka kannustavat aktiivisesti tuomaan esille osallistujien omia ajatuksia. Avoimet kysymykset alkavat usein sanoilla mitä, miten, millaisia yms. Kouluttaja voi saada vastaukseksi sellaisia näkökulmia ja ideoita, joita hän ei ole osannut itse kuvitella. Kouluttajan onkin tärkeää pysyä kiinnostuneena osallistujien vastauksista ja kunnioittaa heidän vastauksiaan, vaikka ne poikkeaisivat huomattavasti kouluttajan omasta tavasta ajatella tai pohjautuisivat vääränlaiseen taustatietoon. Väärää tietoa tulee oikaista, mutta se tulee tehdä osallistujaa arvostaen.

Kun osallistujat esittävät spontaaneja kysymyksiä, kouluttajalla on mahdollisuus valita vastaako hän itse kysymyksiin vai ohjaako hän ne edelleen muille osallistujille. Muille ohjatut kysymykset aktivoivat entisestään osallistujien ajattelua ja tuovat esille osallistujien osaamisen ja kokemukset.

Muunnelmia

Ks. Kysymysklinikka ja aktivoiva luento

Kirjallisuutta

Hyppönen, O. (2006). Erilaisia opetusmenetelmiä – kuvaukset, vahvuudet ja haasteet. Osoitteessa: http://opetuki2.tkk.fi/p/menetelmat/opetusmenetelmat.pdf
Kupias, P. (2011). Kouluttajana kehittyminen (3. painos, s. 128-129). Gaudeamus: Helsinki.
Lavonen, Meisalo & al. Kyseleminen. Osoitteessa: http://www.edu.helsinki.fi/malu/kirjasto/kokeel/kyselem/index.htm

KIRJOITA HAKUSANA TÄHÄN JA PAINA ENTERIÄ