Minna Huotilainen, Katri Saarikivi, Otava 2018
Tämä kirja on tärkeä katsaus neurotieteen näkökulmasta työelämään. Molemmat kirjoittajat ovat arvostettuja aivotutkijoita. Tässä kirjassa he antavat napakoita ja täsmällisiä vinkkejä sekä yksittäiselle työntekijälle että johdolle. Keinovalikoimaa täydentää kolmetoista haastattelua. Ääneen pääsee laaja kirjo työelämän toimijoita.
Kirja kuvaa mainiosti toiminnanohjaukseksi nimettyjä kognitiivisia taitojamme. Tämä pieni sisäinen pomomme muodostuu työmuistista, inhibitiosta ja kognitiivisesta joustavuudesta. Työmuistin pätkiminen huolettaa monia, keskittyminen yhteen asiaan vaatii itsehillintää (inhibitio) ja muutoksissa tarvitsemme kognitiivista joustavuutta. Työelämässä tarvitaan tukea siihen, että tämä toiminnanohjaus toimisi tehokkaasti. Keinoja ovat muun muassa mahdollisuus keskittyä, osallistaminen ja jatkuva pienin askelin tapahtuva kehittyminen.
Erityisen kiinnostava on empatian kuvaaminen neurotieteen kautta. Toisiko tämän niin tärkeille empatiakyvyille lisää uskottavuutta? Tutkimukset osoittavat, että työryhmä, jonka jäsenten empatiataidot ovat hyvät, suoriutuu paremmin. Aivotutkimus osoittaa myös, että aivojemme rytmit synkronoituvat yhteistoiminnan aikana. Huotilainen ja Saarikivi tulevat siihen tulokseen, että tarvitsemme hetkiä samaan rytmiin pääsemiseen ja he ehdottavat myös harjoituksia. Asiakaspalvelussa hyötyä olisi ”Principle of Charity” -nimisestä ajattelun työkalusta. Siinä pyritään löytämään oudonkin käyttäytyjän taustalta logiikkaa ja pyrkimystä hyvään. Tämä on eräänlaista näkökulman vaihtamisen taitoa, josta on ylipäätään elämässä hyötyä.
Kirjoittajat kertovat Amy Cuddyn kuuluisista tutkimuksista, joissa erilaisin kokein selvitettiin miten kehon asento vaikuttaa mielentilaan. Keho puhuu mielelle omaa kieltään ja fyysistä aktiivisuutta voi käyttää mielen aktiivisuuden saavuttamiseen. Tiedämme hengityksen rauhoittamisen rentouttavan mieltä. Sen lisäksi voi olla hyvä opetella voima-asento, jota kautta saa optimistisuutta ja itsevarmuutta.
Oppiminen on terveellistä aivoille. Oppiminen työssä edellyttää ei-tietämisen tilaa, uteliaisuutta ja se on laadukkainta jaettuna. Lista oppimisen esteistä on oivalluttava. Kirjassa kyseenalaistetaan muun muassa turhan tiukasti määritellyt prosessit tai strategiat. Palkitseminen tasaisesta suorituksesta saa huutia: Se ei vahvista oppimista ja luovuutta vaan konemaista suoriutumista. Miten arvostus saataisiin kohdentumaan nimenomaan riskinottoon ja oppimiselle tyypilliseen epätasaisuuteen?
Kirja sisältää kaiken kaikkiaan monia helposti toteutettavia ja aivojen terveyttä edistäviä pieniä tekoja. Mikä mahdollistaisi sen, että joka palaveriin lisätään liikettä – vähintään kolmen vartin välein? Voisiko palaveripullien sijaan tilata hedelmiä ja pähkinöitä – ja pitääkö työpaikan juhlissa aina tarjota alkoholia? On perinteitä, joista kannattaa pitää kiinni, ja sellaisia, joita on hyvä myös kyseenalaistaa. Uusia – aivoille, oppimiselle ja fiksulle työnteolle – hyödyllisiä perinteitä kannattaa luoda yhdessä.
Kompleksisessa maailmassa ongelmanratkaisu edellyttää yhä älykkäämpää tapaa tehdä työtä yhdessä. Kirjaa voi lämpimästi suositella kaikille itseään kehittäville ihmisille, erityisesti työelämässä oleville.
Raija Peltola, työnohjaaja, coach (PCC), tietokirjailija, partner, Tevere Oy
