Mentorointi: yhteisöllisyyttä, pysähtymistä ja oppimista
23.8.2023
Teksti: Minna-Rosa Kanniainen
”Parasta olivat reflektoivat keskustelut.”
”Meillä tuntui olevan paljon jaettavaa: ei ollut hiljaista hetkeä.”
”Tärkeintä on ollut toisten auttaminen ja sen ymmärtäminen, että minun vaikeuteni ovat myös muiden vaikeuksia.”
”Parasta oli hyvä suhde mentoriin, vaikka olikin uusi tuttavuus. Yllättävän syvällisiin asioihin päästy keskusteluissa.”
”Sain vahvistusta oman työn tekemiseen. Tutustuin loistaviin tyyppeihin ja oma tukiverkosto laajeni.”
“On arvokasta saada vertaistukea ryhmästä, jossa voin jakaa omat epävarmuuteni, pelkoni ja kysymykseni.”
”Mentorointi yllätti positiivisesti; en vuosi sitten olisi uskonut, että tästä olisi näin paljon hyötyä.”
Nämä ovat suoria sitaatteja mentorointiohjelmiemme palautteista. Mentorointi saa lähes aina todella hyvää palautetta, riippumatta yrityksestä tai organisaatiosta. Sen kokevat hyödylliseksi paitsi aktorit, myös yhtä lailla mentorit. Nuorempien kollegoiden auttaminen on palkitsevaa myös auttajalle. Oma osaaminen tulee näkyviin ja sitä pääsee jakamaan eteenpäin. Mentorina tuntee olonsa arvostetuksi.
Aktoreiden saama hyöty on kiistaton, etenkin kun se sattuu ammatillisen kehittymisen kannalta otolliseen hetkeen. Mentorointi tarjoaa tilaisuuden pysähtyä oman työn äärelle ja pohtia asioita useammasta näkökulmasta. Usein aktorit kertovat, että ovat saaneet lisää rohkeutta, vahvistusta omaan rooliinsa ja heidän näkökulmansa ovat laajentuneet.
Mentorointiohjelmien kirjo kasvaa koko ajan. Perinteisten aktori-mentori parien rinnalle on noussut ryhmämentorointia, jossa yhtä mentoria kohden on useampi aktori. Myös vertaismentoroinnin suosio on kasvanut, ja se on monissa tilanteissa luonteva toimintatapa: ketään ei nimetä erikseen mentoriksi, vaan osallistujat mentoroivat toinen toisiaan.
Mentorointivalmennuksissamme haluammekin varmistaa, että osallistujat hahmottavat mentoroinnin laajan kirjon, ja mihin kaikkeen se taipuu. Myös aktorin ja mentorin erilaisista rooleista on hyvä puhua.
Näin lomien jälkeen, syksyn työsarkaa aloitellessa muistamme toivottavasti kiinnittää huomiota hyvinvointiimme. Ben Furman muistuttaa meitä sen yhteisöllisestä luonteesta: ”Usein ajatellaan, että mielen hyvinvointi on jotakin, mikä tapahtuu ihmisen pään sisässä, mutta kyseessä voi olla länsimaisen ihmisen ajattelun vääristymä. Hyvinvointimme riippuu varmasti jossakin määrin siitä, mitä omassa päässämme tapahtuu, mutta luultavasti vielä enemmän se riippuu siitä, miten tulemme toimeen muiden ihmisten kanssa.”
Toinen monessa yhteydessä tärkeäksi koettu asia on aika pysähtymiselle arjen keskellä. Mentoroinnissa yhdistyvät nämä molemmat. Ja kaupan päälle tapahtuu oppimista.
Raikasta, pikkaisen kirpeää ja aurinkoista syksyn aloitusta meiltä Teverestä!
