8.11.2021
Teksti: Minna-Rosa Kanniainen

Tapasin Päivi Kupiaksen ensimmäisen kerran, kun suoritin kouluttajan ajokortin vuonna 2000. Sittemmin olemme törmänneet toisiimme työelämässä monta kertaa. Olen ostanut Päiviltä mentorointikoulutuksia, osallistunut vertaismentorointikoulutukseen, jossa Päivi toimi kouluttajana ja olemme kirjoittaneet yhdessä mentoroinnin työkirjan. Raija Peltolaan taas tutustuin osallistuessani coaching-koulutukseen, jota hän ohjasi yhdessä Päivin ja Sirkku Ruutun kanssa.

Olen aina ihaillut molemmissa sitä omistautumista ja rautaista asiantuntijuutta, jolla he tekevät työtään. Jaksan edelleen ihmetellä miten heidän työstään paistaa aito innostus joka kerta. Samalla he pitävät tilanteet otteessaan kiperissäkin kohdissa taidolla, joka näyttää helpolta mutta todellisuudessa vaatii vuosien harjoittelun.

Kun Päivi loppukeväästä kysyi, olisinko kiinnostunut tekemään yhteistyötä Teveren kanssa, ei vastausta tarvinnut miettiä. Ne asiat, joiden parissa Päivi ja Raija työskentelevät, osuvat yksiin omien pitkäaikaisten ammatillisten kiinnostusteni kanssa: koulutus, valmennus, coaching, mentorointi, työn kehittäminen ja ryhmien kanssa työskentely ovat kaikki olleet läsnä jollain muotoa urani alusta asti.

Kun seuraan Päivin ja Raijan työskentelyä, ajatukset lentää. Raijan työyhteisövalmennuksia kuunnellessani olen palannut mielessäni aikaan, jolloin työskentelin ensimmäisessä työpaikassani Esa Pohjanheimon kanssa. Koin silloin vahvasti, että Esa elää esimiehenä ja kouluttajana omien oppiensa mukaisesti. Oli kunnia päästä seuraamaan läheltä niin hienoa esimerkkiä heti uran alkumetreillä. Raija ja Päivi ovat selvästi samaa maata.

Oma suhteeni mentorointiin on ollut moninainen. Kokemusta on kertynyt sekä mentorointiohjelman suunnittelusta, käytännön koordinoinnista, mentorien ja aktorien valmennuksesta ja myös kaiketi jonkinlaisena mentorina toimimisesta. Omaa mentoria ei ole ollut, vaikka sellaista olisi välillä kovin kaivattu.

Nyt, Päivin mentoroitavana saan kysyä juuri ne kysymykset, mihin kaipaan vastauksia. Saan rauhassa seurata, oppia uusia sisältöjä ja kehittää omaa toimintatapaani. Kouluttajana ja valmentajana en voisi toivoa parempia roolimalleja. Ajatus siitä, että minulle halutaan jakaa tätä kaikkea vetää nöyräksi.

Matka jatkuu toivottavasti yhdessä vielä pitkään.