19.6.2023
Teksti: Minna-Rosa Kanniainen

Saksan kielessä on eräs sellainen ilmaisu, jolle meillä ei ole vastinetta. Se on sana ”Feierabend”. Käyttämäni nettisanakirjat eivät löydä sille suomenkielistä sanaa. Englanniksi sanakirja.org kertoo sen tarkoittavan ”workday´s end and the evening following it” tai “used for relaxation or leisure”. ”Ich mache jetzt Feierabend” suoraan käännettynä tarkoittaa minä teen nyt juhlaillan, eli lopetan työnteon tältä päivältä. Saksan kielessä sitä käytetään siis arjessa, kun työpäivä tulee päätökseen. Mielestäni siinä on jotain hienoa: joka päivä kun työt loppuvat, niin alkaa juhla.

Näin juhannusviikolla meillä Suomessa monet lopettelevat työntekoa ja siirtyvät juhlimaan kesää, lomaa ja hetkellistä vapautta arjesta. Toisilla taas koittaa aika, jolloin omia töitä voi vihdoinkin tehdä kunnolla, kun ei ole muita häiritseviä tekijöitä.

Joka tapauksessa me suomalaiset pidämme kesälomaa tärkeänä asiana. Ymmärrettävistä syistä haluamme viettää suuren osan vapaapäivistämme kesällä. Ajattelutapa saattaa johtaa siihen, että työtä tehdään koko vuosi lähes keskeytyksettä, kunnes juhannusviikolla kynä putoaa. Ja siellähän se saa lojua lattialla sitten aika monta viikkoa – ainakin niillä onnekkailla, joilla lomaa on kertynyt vuoden aikana.

Olen usein ihmetellyt miten esimerkiksi Yhdysvalloissa ihmiset pärjäävät niin paljon pienemmällä määrällä vuosittaisia lomapäiviä. Riippuen työnantajasta, Yhdysvalloissa ihmisillä on keskimäärin kymmenen lomapäivää vuodessa. Kaiken kukkuraksi osa ei edes käytä kaikkia lomapäiviään. Miten he jaksavat?

Päätin tutkia yhdysvaltalaisia ohjeita palautumiseen. Harvard Business Review neuvoo irrottamaan ajatukset työstä, tekemään mitä tahansa mikä saa työkelan katkeamaan. Lisäksi suositellaan mikrotaukoja päivän aikana ja luonnossa oleilua. On myös hyvä olla tarkka siitä, millaiset palautumiskeinot valitsee: mikä tahansa aktiviteetti kun ei toimi kaikille. Harvard Business Reviewn mukaan ponnistelua vaativat aktiviteetit kuten liikunta tai uuden taidon opettelu palauttavat tehokkaammin kuin pelkkä lepo.

Anniina Virtanen on tullut samansuuntaisiin johtopäätöksiin tutkiessaan opettajien psykologista palautumista niin sanotun DRAMMA-mallin pohjalta. Virtasen käyttämä malli on kehitetty Yhdysvalloissa vuonna 2014 tutkijoiden työkaluksi ja sisältää kuusi palautumisen kokemusta, jotka edistävät hyvinvointia:

1. Työstä irrottautuminen: Tee vapaalla asioita, jotka poikkeavat mahdollisimman paljon omasta työstäsi. Kun keskityt vaikkapa liikuntaan tai luovaan tekemiseen, et ajattele etkä murehdi työasioita.
2. Rentoutuminen: Ota rauhallisesti. Tee jotain sellaista, joka ei vaadi fyysisiä eikä älyllisiä ponnisteluja. Joku rentoutuu lukemalla kirjaa, joku toinen taas kuuntelemalla musiikkia tai kuljeskelemalla luonnossa.
3. Autonomia eli omaehtoisuus: Työssä on paljon asioita, joihin et pysty vaikuttamaan. Järjestä vapaalla itsellesi edes vähän aikaa, jolloin voit tehdä mitä haluat eikä kukaan vaadi sinulta mitään. Entä pystytkö joskus kieltäytymään esimerkiksi vierailuista, joihin sinulla ei juuri silloin ole voimavaroja?
4. Taidon hallinta: Haasta itsesi hiomaan jotain taitoa – kunhan se ei liity työhön. Voit oppia uutta vaikka käsitöiden, kieltenopiskelun tai liikuntaharrastuksen parissa. Näin saat onnistumisen kokemuksia.
5. Merkityksellisyys: Tee asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä ja merkityksellisiä. Esimerkiksi toisten auttaminen voi tehdä vapaa-ajasta merkityksellistä. Tällaiset asiat saattavat vaatia vaivannäköä, mutta ne tukevat hyvinvointiasi.
6. Yhteenkuuluvuus: Panosta hyviin, läheisiin ihmissuhteisiin. Onko ympärilläsi ihmisiä, joiden kanssa saat olla oma itsesi? Sosiaalisissa suhteissa laatu on määrää tärkeämpää.

Näen mallissa paljon hyvää, etenkin ajatuksen siitä, että palaudumme monin eri tavoin. Ei yksinomaa lepäämällä, muttei myöskään vain erilaisia harrastuksia suorittamalla. Itse pidän tärkeänä myös omaehtoisuutta: että on vapaus tehdä tai olla tekemättä, riippuen siitä mikä huvittaa, muuttaa suunnitelmiaan vilkuilematta kelloa.

Virtanen ei ota kantaa siihen, millaisissa pätkissä meidän tulisi palautua. ”Palautuminen on riittävää, kun vapaaillan, viikonlopun tai loman jälkeen tuntee olevansa virkistynyt ja valmis palaamaan töihin”. Myöskään kaikki vapaa-aika ei saisi mennä työstä toipumiseen. Palautumisen ja hyvinvoinnin kannalta loman keskittäminen yhteen kohtaan vuodessa ei kuitenkaan välttämättä ole paras mahdollinen vaihtoehto. Voi olla, että meille olisikin terveellisempää käyttää lomamme pienemmissä erissä pitkin vuotta. Tai ehkä voisimme ottaa saksalaisista mallia ja lisätä arkeemme ripauksen juhlaa?

Kokonaan stressittömään olotilaan ei kannata pyrkiä. Sellaista emme tule saavuttamaan, eikä se lopulta ehkä olisikaan ihanteellinen. Katja Myllyviitan ajatusta mukaillen, tunteiden ja kuormituksen vaihtelu on yhtä ominaista ihmiselle kuin aallot merelle.

Oli miten oli, uskon että ajatus pienestä juhlasta jokaisena arkipäivänä on hyvä ja kannatettava. Pidetään ne aallot sopivina. Sen sijaan, että raadamme vastavirtaan kuukausitolkulla lomaa odottaen – ja toivumme siitä monta viikkoa kesällä, mitä jos ottaisimme jokaiseen arkipäivään pienen, palauttavan juhlahetken? Nyt kesällä, ja myös työn lomassa. Mikä voisi olla pientä juhlaa sinun arjessasi?

Lähteet ja linkit:
Anniina Virtanen, Työterveyslaitos: https://www.ttl.fi/tyopiste/psykologinen-palautuminen-tyosta-nama-kuusi-kokemusta-edistavat-sita
Harvard Business Review: https://www.gqindia.com/live-well/content/5-tips-to-recover-from-work-stress-according-to-harvard-business-review
Katja Myllyviita: Tunne tunteesi (Duodecim, 2016)