Perusidea

Valitun teeman eri osa-alueisiin paneudutaan ryhmissä ja aiheesta valmistellaan muille osallistujille fläppi. Tuotos ripustetaan seinälle ja osallistujat jaetaan uusiin näyttelykävelyryhmiin, jotka tutustuvat kaikkiin valmistettuihin fläppeihin. Menetelmän peruslähtökohtana on yhteistoiminnallisuus. Kun jokainen osallistuja tuo oman panoksensa oppimiseen, ei kukaan voi jäädä vapaamatkustajaksi.

Tavoite

Menetelmän avulla pyritään laajentamaan osallistujien tietopohjaa ja luomaan heille kokonaiskuva opiskeltavasta aiheesta. Näyttelykävelyn avulla voidaan syventää jo opittua asiaa liittämällä siihen lisää näkökulmia.

Eteneminen

Näyttelykävely etenee vaiheittain vaihtuvissa ryhmissä. Eteneminen vaiheittain:

1. Aiheen rajaus ja tavoite

Ensimmäisessä vaiheessa määritellään koko ryhmän kanssa opittava teema ja rajataan oppimistavoitteet, eli mitä halutaan oppia tai mitä osaamista (tai näkemystä) halutaan jakaa tai syventää yhdessä.

2. Näkökulmien tai osa-alueiden valinta

Kouluttaja joko antaa tai määrittelee yhdessä koko ryhmän kanssa tarkasteltavan teeman osa-alueet, joita lähdetään työstämään. Osa-alueita ei voi olla enempää kuin muodostettavissa olevia ryhmiä. Jos osallistujia on kuusi mahdollinen määrä ryhmiä ja siten myös osa-alueita on kolme.

3. Asiantuntijaryhmien valinta ja ryhmien työskentely

Osallistujat jaetaan tarkasteltavien osa-alueiden mukaisesti samansuuruisiin ryhmiin. Ryhmät muodostetaan esimerkiksi kiinnostuksen tai asiantuntemuksen perusteella tai aivan sattumanvaraisesti. Kaikki ryhmät valmistelevat osa-alueestaan fläpin. Työskentelyaika kannattaa mitoittaa mieluummin vähän niukaksi kuin liian väljäksi, ja varautua tarvittaessa antamaan lisäaikaa. Valmiit fläpit ripustetaan koulutustilan seinille sen verran kauaksi toisistaan, että yksittäisen fläpin ympärille pystytään hyvin kokoontumaan. Osa-alueiden parissa työskennelleet ryhmät ovat nyt oman osa-alueensa asiantuntijoita.

4. Näyttelykävelyryhmien valinta ja varsinainen näyttelykävely

Asiantuntijaryhmien jäsenet päättävät sisäisesti tai kouluttaja voi arpoa kuka heistä on numero yksi, kuka numero kaksi jne. Osallistujat ryhmittyvät uudestaan siten, että eri asiantuntijaryhmien ykköset muodostavat ensimmäisen näyttelykävelyryhmän, kakkoset toisen jne. Osallistujat kiertävät seuraavaksi näyttelykävelyryhmissä fläpiltä toiselle. Tässä ryhmässä kyseisen osa-alueen asiantuntija esittelee näyttelykävelyryhmälleen fläpille kerättyjä ajatuksia ja ryhmässä voidaan keskustella, ottaa kantaa ja kysellä lisää aiheesta. Fläppiä voidaan vielä täydentää käydyn keskustelun pohjalta. Kouluttaja säätelee ajankäyttöä ja pitää huolen siitä, että näyttelykävelyryhmät siirtyvät fläpiltä toiselle järjestyksessä annetun ajan puitteissa. Näyttelykävely päättyy, kun jokainen näyttelykävelyryhmä on tutustunut kaikkiin fläppeihin.

5. Yhteenveto työskentelystä

Viimeisessä vaiheessa käydään vielä yhteinen keskustelu, jossa osallistujia voidaan pyytää kertomaan tärkeimmistä ideoista ja ajatuksista, joita työskentely herätti, tai asioista jotka jäivät vielä askarruttamaan. Tämä yhteinen kokoava keskustelu on olennainen osa näyttelykävelyä. Jotta osallistujat voivat myöhemmin palata tuottamaansa aineistoon, fläpit kannattaa vielä kuvata tai kirjoittaa puhtaaksi ja lähettää osallistujille.

Huomioita

Osallistujien määrä sanelee menetelmän käyttökelpoisuutta. Jos osallistujia on vähemmän kuin kuusi, on ryhmien muodostaminen haastavaa ja käsiteltävien osa-alueiden määrä jää suppeaksi. Jos taas osallistujia on reilusti enemmän kuin 25 ja käsiteltäviä osa-alueita kuusi tai enemmän, alkaa ryhmän hallinta hankaloitua ja näkökulmat puuroutua. Parhaiten näyttelykävelyn yksi rinki toimii kun osallistujia on 6-25. Useamman ringin käyttäminen on suositeltavaa suuremmissa koulutustilaisuuksissa.

Muunnelmia

Ks. Avoin tila

Kirjallisuutta

Kupias, P. (2011). Kouluttajana kehittyminen (3. painos). Helsinki: Gaudeamus.