11.06.2014
Teksti: Raija Peltola

Mistä tämä tilasto kertoo? Ainakin siitä, että työpaikoilla osataan hoitaa näitä asioita entistä huonommin. Helposti tulee mieleen, että kyse on keskinäisen luottamuksen puutteesta. Sitä ei tue työolobarometri, joka kuvaa luottamuksen samoina vuosina jopa hieman parantuneen. Ongelmatilanteita ja ristiriitoja ei kuitenkaan osata nostaa pöydälle työpaikoilla, vaan turvaudutaan raskaaseen, kalliiseen ja aikaa vievään tuomioistuinkäsittelyyn. Vuonna 2007 voimaan tullut uusi yhteistoimintalaki ei näytä edistäneen asiaa.

Edistäisikö asiaa se, että esimiehet tuntisivat lainsäädäntöä entistä paremmin? Autoa ei nykyään pääse ajamaan ennen kuin on suorittanut kolmivaiheisen tutkinnon. Tämä on ymmärrettävää, koska tieliikenteessä on vastuussa myös toisten hengestä ja turvallisuudesta liikenteen sujuvuuden lisäksi. Sujuvuutta tarvitaan myös työpaikkaliikenteessä. Tänä päivänä työpaikka voi pahimmillaan olla hengelle ja terveydelle vaarallinen, parhaimmillaan muun toimintakyvyn vahva ja tärkeä ylläpitäjä. Pykälien osaamisen lisäksi olisi ymmärrettävä niiden takana olevat tavoitteet. Esimerkiksi yhteistoimintalaki pyrkii lisäämään työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa heidän työolojaan koskeviin päätöksiin.

Suomen oikeusjärjestelmään liittyy rohkea ajatus siitä, että lait tunnetaan yleisesti. Kukaan ei voi siis vedota siihen, että ei tiennyt tästä pykälästä tai tuntenut tiettyä oikeusperiaatetta. Kaikkien työelämässä toimivien olisi siis syytä tuntea myös siihen ympäristöön liittyvät oikeudet ja velvollisuudet. Yhteiskunnassa ja työyhteisöissä toimiminen vaikuttaa suoraan myös toisiin ihmisiin. Työyhteisötaitojenkin perusta on työlainsäädännössä.

On normaalia, että työyhteisössä on erimielisyyksiä ja ristiriitoja. Ongelmia niistä tulee silloin, kun niitä ei pystytä ratkomaan tai ne kasvavat vaikeasti selvitettäviksi. Jopa pienet, arkipäiväiset ongelmat kuormittavat työyhteisöjä ja sen jäseniä aiheuttaen keskittymisvaikeuksia, ahdistusta tai unihäiriöitä. Huonosti voivat ihmiset tai työyhteisöt eivät ole kovin innovatiivisia ja myös tuloksentekokyky heikkenee.

Konfliktien merkittävimpiä syitä ovat puhumattomuus, epäasiallinen vuorovaikutus ja väärät tulkinnat (Pehrman T., 2011). Nämä ovat siis aivan tavallisia asioita, joihin meistä jokainen voi vaikuttaa ottamalla asiat puheeksi, antamalla palautetta ja varmistamalla epäselvät asiat. Tämä on aktiivista ja arkipäiväistä työhyvinvoinnista huolehtimista.

Esimiehen vastuulle kuuluu sekä lakien noudattaminen että vuorovaikutuksen edistäminen. Erityisen aktiivinen on oltava ristiriitojen ratkaisuissa. Ongelmat on ratkaistava siellä missä ne syntyvät eli työpaikalla. Paljon voi tehdä myös ongelman ehkäisemiseksi. Työyhteisö- ja vuorovaikutustaidot olisi nostettava tärkeäksi mihin tahansa ammattiin tai työtehtävään liittyviksi taidoiksi. Näiden taitojen aktiivinen harjoittaja voi olla jokainen työelämässä toimiva ja esimiehen on otettava niiden kehittäminen tärkeäksi tehtäväkseen.