14.2.2024
Teksti: Minna-Rosa Kanniainen

Minua pyydettiin puhumaan Työväen akatemian viime viikolla järjestämään Opinto-ohjauksen iltapäivään, jossa teemana oli ”Toivoa, onnistumisia ja käytäntöjä”. Tilaisuus oli Reaching the Stars -hankkeen loppuseminaari. Reaching the Stars on kansainvälinen Erasmus+ -kumppanuushanke, jonka päämääränä on kehittää opinto-ohjausta sekä auttaa aikuisoppijoita saavuttamaan omat ura- ja koulutustavoitteensa.

Puheeni toivottiin liittyvän toivopohjaiseen opinto-ohjaukseen, joka on hankkeen lähtökohta. Erityisesti siihen, miten ajatusta toivosta voidaan soveltaa opinto-ohjauksessa käytännössä, ja mitä haasteita tässä voi ilmetä. Sovimme, että puhun aikuisten ja eritaustaisten ihmisten uraohjauksesta, sen haasteista ja onnistumisista.

Valmistellessani puheenvuoroa jouduin miettimään, keitä kaikkia olen vuodesta 2009 lähtien uraohjannut? Ryhmään on kuulunut vaikeasti työllistyviä TE-toimiston asiakkaita, nuoria, ikääntyviä, korkeasti koulutettuja sekä kouluttamattomia, yliopisto-opiskelijoita, vastavalmistuneita, tohtorikoulutettuja, Suomessa asuvia maahanmuuttajia kaikista eri maanosista fyysikoista opettajiin ja laitoshuoltajista tutkijoihin sekä pitkän uran tehneitä irtisanottuja.

Erilaisia haasteita uraohjauksessa

Jos vertaan aikuisia uraohjattavia nuoriin tai opiskelijoihin, ajattelen että haasteet ovat osittain erilaisia. Aikuisilla voi olla vanhentunut tai epäsopiva koulutustausta. Pohjakoulutus on ehkä suoritettu kaksikymmentä vuotta sitten ajatellen tehtäviä, joita ei enää löydy. Jos joutuu vaihtamaan kokonaan alaa, on ehkä kouluttauduttava uudelleen tai vähintäänkin vakuutettava rekrytoijat siitä, että oma osaaminen on relevanttia – vaikkakin se on hankittu eri kontekstissa.

Voi olla enemmän rajoittavia uskomuksia ja itseluottamuksen puutetta. Jos on työskennellyt samassa organisaatiossa ja vieläpä samantyyppisissä tehtävissä pitkään, voi olla, että on menetetty usko omaan oppimiskykyyn. Aikuisilla voi olla myös nuoria enemmän vastuita, aikarajoitteita, palkkatason säilyttämisen paineita sekä maantieteellisiä rajoitteita työnhaussa. Ikäsyrjintä ilmiönä tuottaa paineita ja pelottaa.

Maahanmuuttajataustaisen uraohjattavien haasteet taas saattavat liittyä kielimuuriin, verkostojen puutteeseen tai heikkoon yritysten sekä organisaatioiden tuntemukseen, joka johtaa vaikeuksiin piilotyöpaikkojen löytämisessä. Taustalla voi olla myös tiedon puute, erilaiset maakohtaiset pätevöitymisvaatimukset ja erot koulutusjärjestelmissä. Kuten hyvin tiedämme, joskus esteenä on rasismi tai syrjintä rekrytointiprosesseissa, joskus jopa ohjauksessa.

Erityisen haasteellista koulutusta vastaavan, oman alan työnhaku voi Suomessa olla korkeakoulutetuille maahanmuuttajille. Quivine Ndomon väitöskirja luo surullisen kuvan siitä, miten korkeakoulutetut maahanmuuttajat päätyvät matala-palkka-aloille. Ndomon mukaan Suomeen on syntynyt uusi alaluokka, johon lähes kaikki tänne kolmansista maista tulleet maahanmuuttajat – koulutuksesta riippumatta – joutuvat.

Mikä sitten on uraohjaajan tehtävä?

Ajattelen, että uraohjaajalla on kahdenlaisia tehtäviä. Hänen pitää pystyä tukemaan ohjattavaansa omaan uraan ja ammatilliseen identiteettiin liittyvissä kysymyksissä. Lähtökohta niissä on ohjattavan toimijuuden tukeminen, ja silloin ohjausote on uraohjauksessa hyvin samantyyppinen kuin muissakin ohjausmuodoissa, kuten esimerkiksi työnohjauksessa.

Keskeistä on kyky pysäyttää, pohdituttaa, tukea itsetuntemusta ja esittää hyviä kysymyksiä, jotka auttavat ohjattavaa eteenpäin. Laajentaa näkökulmia, avata vaihtoehtoja, auttaa unelmoimaan rohkeasti ja asettamaan tavoitteita. Pitää myös osata auttaa tiedon äärelle, jotta ohjattava voi itse arvioida omien tavoitteidensa realistisuuden. Ohjattavaa tulee tukea oman osaamisen sekä vahvuuksien tunnistamisessa, sanoittamisessa ja viestimisessä.

Toisaalta uraohjaajan on kyettävä myös vastaamaan työnhakuun ja rekrytointiprosesseihin, työmarkkinoihin ja pätevyysvaatimuksiin liittyviin, joskus hyvinkin teknisluontoisiin kysymyksiin. Silloin on pakko myös osata neuvoa ja ottaa kantaa. Keskeistä on ymmärtää mitä kukin sillä hetkellä tarvitsee.

Entäs ne onnistumiset?

Kun kävin läpi LinkedIN-kontaktejani, niiden joukossa oli ilahduttavan monta esimerkkiä onnistumistarinoista, joista osan keräsin mukaan puheenvuorooni. Jokaisessa niistä takana on ollut loputon määrä sinnikkyyttä ja kovaa työtä. Ohjaajan rooli voi olla pieni, mutta joissain tilanteissa myös merkittävä. Voimme tukea silloin, kun puhti muuten loppuisi kesken tai antaa näkökulman, joka avaa uusia mahdollisuuksia.

Viimeksi toissa viikolla sain viestin eräältä valmennettavaltani: ”Kiitokset vielä kerran sinulle todella hyvästä valmennuksesta, jota sain sinulta noin vuosi sitten. Ajattelinpa ilmoittaa sinullekin, että minulle löytyi todella hyvä työpaikka.” Nämä viestit laitan tarkasti säilöön.

Kansainvälisten osaajien uracoaching on uusi lisäys Teveren palveluvalikoimaan. Lue lisää täältä.